Haastattelussa Aila Paloniemi 3.5.2010

Kävin haastattelemassa kansanedustaja Aila Paloniemeä, joka toimii myös sijoitettujen lasten ja nuorten sekä sijaisvanhempien ja aikuisten perhehoitoa edistävän Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtajana sekä syöpää sairastavien lasten ja heidän vanhempiensa asiaa ajavan Sylva ry:n puheenjohtajana.

Keskustelimme pitkään varsinkin ikääntyvien tilanteesta Suomessa sekä kansanedustajan vaikuttamismahdollisuuksista tavallisen ihmisen arkeen.

Uusia malleja kehitetty ikäihmisten hoitoon

Julkisuudessa käydään paljon keskustelua vanhusten hoidon, hoivan ja asumisen vaihtoehdoista. Vaihtoehtoja tarvitaankin, sillä nykyisellä varsin laitosvaltaisella vanhustenhuoltomallilla emme jatkossa pysty turvaamaan yhä lisääntyvän palvelujen tarvitsijoiden joukon hoitoa ja hoivaa. Laitos ei myöskään läheskään aina ole tarkoituksenmukaisin hoitopaikka ikäihmiselle. Oma koti ja sinne tarjottavat palvelut ovat monelle kaikkein paras ja luontevin vaihtoehto. Kun voimat hupenevat ja kotona asuminen tuntuu turvattomalta, pitäisi tarjolla olla enemmän tuettuja asumispalveluita.

Perhehoitoliitto on lähtenyt kehittämään ja tarjoamaan yhtä vaihtoehtoista mallia myös ikäihmisille, kertoisitko siitä?

“Onnistuin sitkeällä vaikuttamistyöllä kunta- ja terveysjaostossa sekä erityisesti Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan, Hannes Mannisen (kesk.) tuella painamaan valtion budjetissa läpi 100 000 euroa vanhusten perhehoidon kehittämiseen ja mahdollistamiseen yhdeksi hoitomuodoksi. Vanhusten perhehoidosta saamme oivan ja inhimillisen hoitomuodon vanhuksille, jotka pärjäävät ilman laitoshoitoa. Alkavaa muistisairautta potevat ikäihmiset pysyvät perheen ja kodin askareissa pitämään yllä jokapäiväisen elämän taitoja, heidän elämänhistoriansa tunnetaan ja heitä kunnioitetaan ja arvostetaan perheenjäseninä. Hienoa on sekin, että omaishoitajien vapaapäivät voivat järjestyä jatkossa paremmin perhehoidon avulla.” (Koska on sitaateissa niin otin pois tuon kertoo Aila uudesta hankkeesta)

Perhehoitoa voidaan järjestää ympärivuorokautisena tai joko yö- tai päiväaikaan tapahtuvana. Tämä hoitomuoto on herättänyt kiinnostusta monissa kunnissa. Suomessa on myös lukuisia järjestöjä, jotka järjestävät erityyppistä tuki- ja avustustoimintaa ikääntyville. Järjestöjen rooli julkisten palvelujen täydentäjänä pitäisikin ymmärtää nykyistä paremmin vanhustyössä. Järjestöjen ja hyvin organisoidun vapaaehtoistyön merkitys on monesti korvaamaton, kun halutaan parantaa ikääntyvien hyvinvointia ja virkistäytymistä.

Välitetäänkö meillä tänä päivänä läheisistä?

Paljon puhutaan siitä, miten hyvin naapuriapu ja yhteisöllisyys toimivat ennen. Millainen on mielestäsi tilanne Suomessa tänä päivänä?

“Mielestäni tilannetta ei voida yleistää. Tapauksia ja tarinoita on niin monia.  Yhteiskuntamme rakenteellinen muutos ja väestön lisääntyvä muutto pois synnyinseuduilta aiheuttaa väistämättä tilanteita, joissa ikääntyvät vanhemmat jäävät yksin. Sitä en kiellä etteikö välinpitämättömyyttäkin olisi, mutta kyllä minä uskon, että suurin osa meistä haluaisi ikääntyvistä sukulaisistaan huolta pitää, jos siihen myös lainsäädäntöteitse tarjottaisiin mahdollisuuksia. Lasten hoidon vuoksi voi olla töistä pois tietyn ajan, myös ikääntyvistä omaisista pitäisi voida huolehtia kriittisen ajan, vaikka töissä olisikin. Jos laajempaa ajankuvaa piirtää, niin näkisin, että menneiden vuosien individualismi on taas kääntymässä enemmän yhteisöllisyyteen, osallistumiseen ja toisesta välittämiseen.”

Tarvitaanko meille laki, jotta vanhuksille turvattaisiin heidän oikeutensa hyvään elämään?

Ikäihmisten palveluissa on huomattavia kunta- ja laitoskohtaisia eroja. Osassa Suomen kunnista noudatetaan vanhuspalveluiden laatusuosituksia kohtuullisen hyvin, mutta osassa puutteet ovat ilmeiset. Koska vanhuspalvelujen laadukas toteuttaminen ei onnistu pelkillä laatusuosituksilla, hallitus on käynnistänyt vanhuspalvelulain valmistelun. Tarkoitus on saada luonnos laista valmiiksi kevääseen 2011 mennessä.
Uudella lailla on tarkoitus nostaa osa laatusuosituksissa olevista asioista lain tasolle, koota eri laeissa olevat ikäihmisten palveluita koskevat säädökset sekä luoda valvontaviranomaisille edellytykset vanhuspalvelujen laadun valvonnalle. Lainsäädännöllä on vahvistettava asiakkaan asemaa ja itsemääräämisoikeutta.
Näetkö, että uudella lailla pystyttäisiin tilannetta korjaamaan?

“Kyllä ehdottomasti, mutta pelkällä lain säätämisellä emme voi kaikkia epäkohtia korjata. Sen lisäksi tarvitaan myös asenteiden muuttamista, parempaa johtamista, uutta työkulttuuria, ennakkoluulottomien ratkaisujen etsimistä. Kyse ei todellakaan aina ole rahasta. Lisäksi toivoisin, että myös vanhusten hoidosta voisimme lukea enemmän positiivisia juttuja. Kokonaisvaltainen hyvinvoinnin edistäminen, uudet vanhustenhoidon mallit, hoivan ja asumisen ideat pitäisi tuoda paremmin julkisuuteen. Tämä auttaisi meitä saamaan uusia tekijöitä alalle ja rohkaisisi toisiakin muutokseen.”

Uuden lain valmistelu vaatii syvällistä perehtymistä

Uuden lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksenä. Myös kansanedustajat voivat tehdä lakialoitteita, mutta niistä läpi menee vain yksi tai kaksi vuodessa. Hallituksen esitykset käsitellään ministeriössä, hallituksessa, eduskunnan täysistunnoissa ja valiokunnissa. Kun eduskunta hyväksyy lain, se vahvistetaan hallituksen yleisistunnossa ja presidentin esittelyssä.
Valiokuntien tekemä valmistelu vaatii syvällistä asiaan perehtymistä, asiantuntijoiden kuulemista, keskusteluja, analyyttistä ajattelua, kriittisyyttäkin. Toimit eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja sen kahdessa jaostossa; sivistys- ja tiede- sekä kunta- ja terveysjaostossa. Olet myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsen, Kelan varavaltuutettu ja Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja. Kerrotko miten itse koet vaikuttaneesi pienen ihmisten arkeen viime vuosina?

“Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen ja koulutuksen aloilta olen pystynyt tuomaan uusia aloitteita ja näkökulmia sekä lainvalmisteluun että valiokuntatyöskentelyyn. Olen ollut vahvasti mukana mm. lasten- ja vanhustenhoidon palvelurakenteiden muutostyössä. Koen, että ennen kuin parannusehdotuksia voi saada eteenpäin. on hankittava vankkaa ja monipuolista osaamista kiinnostuksensa kohteista. Tätä osaamista hankin olemalla mukana myös järjestötyössä sekä kuuntelemalla ihmisten arjen murheita ja hankkimalla vastauksia heidän kysymyksiinsä. Esimerkiksi Kela saa usein sähköpostia minulta tavallisten ihmisten ongelmista. Tapaan paljon ihmisiä keskustelutilaisuuksissa, järjestöissä, vierailuilla vanhainkodeissa, sairaaloissa, kouluissa ja virastoissa. Jos muutosta haluaa, on asioihin pystyttävä vaikuttamaan paljon ennen kuin lakiesitys tuodaan eduskuntaan.

Uskon ihmiseen, yhteistyöhön, vaikuttamiseen ja siihen, että elämästä saa irti vaikka mitä, jos oikein kovasti haluaa. Koen, että olen vahva, oikeudenmukainen ja sinnikäs tuomaan esille pienen ihmisen tarpeita.”

Mitä mieltä olet Swing Apunapista?

Swing Apunappi  –ratkaisu perustuu sille, että etukäteen mietitään oma auttajapiiri, ja heiltä saadaan hälytettyä apua nopeasti hädän hetkellä. Miten tällainen ratkaisu mielestäsi sopii ajan kuvaan ja tulevaisuuden näkymiin? Vai pitäisikö viranomaisen olla se lähin omainen hädän hetkellä?

“Mielestäni tällainen ratkaisu sopii erittäin hyvin henkilökohtaiseksi turvaratkaisuksi ja voin suositella sitä monellekin käyttäjäryhmälle. Se on hyvä esimerkki siitä, miten teknologia voidaan valjastaa auttamaan ihmistä eri elämäntilanteissa.Tällaisen ratkaisun hyödyntämistä voisi myös ideoida vaikkapa lasten koulukiusaamisen ja perheväkivallan ennaltaehkäisyyn.

Muutenkin henkilökohtaisen turvallisuuden edistämiseen liittyvät ratkaisut ovat tervetulleita. Muun muassa hätäkeskusuudistus, jota en pidä keskisuomalaisten kannalta onnistuneena on nostanut laajan keskustelun kansalaisten turvallisuudesta. Lähipiirin auttaminen ja sieltä saatava apu nousee entistä vahvemmin esille meidän jokapäiväisessä elämässämme.”

Toukokuu 2010, Tuula Kollanen